KIITOS Maarit, kun näit vaivaa esitellä meille perusteellisesti paitsi näyttelyä myös kasvivärjäystä ja meille uusia kikkoja, kuten kontaktivärjäys (siitä jutussa hiukan myöhemmin).
Päivä oli kaunis ja odotuksemme korkealla sekä mieli iloinen, mutta emme olisi siltikään arvanneet, miten valloittavan, kauniin, taidokkaan ja lämminhenkisen tilaisuuden tulisimme kokemaan. Ihan totta, superlatiivit on tässä loppua.
Aloitimme näyttelykierroksen yläkerrasta.
Kesän kolmen päivää kestävällä värjäysleirillä on 30 opiskelijaa ja jokainen kerää 10 kiloa kasveja, joten padan pitää olla suuri. Puita kuluu kuulemma 3-4 mottia ja tuloksena on 38 erilaista värisävyä + jälkiliemet kotiin vietäväksi. Pigmentti kun ei häviä mihinkään.
 |
 |
Värjäyslangoista saa kauniita sisustuselementtejäkin, kun ne purkittaa.
Nämä työt on neulomalla tehty. Maaritin kursseilla on joko ensin tehty työ ja sitten värjätty tai päin vastoin, ensin värjätään materiaali, josta sitten työstetään teos tai tuote. Alla olevat on tietenkin tehty jälkimmäiseen tapaan.
Näyttelyn ripustuskin oli mitä viehättävin. Nämä neulovat puserot ovat kuulemma jo vuosia käytössä olleita ja edelleen loisteliaassa kunnossa.
Alla Kokeilevan käsityöilmaisun (= 3 vuotta taiteen perusopetusta) kurssitutkielma luonnosta neljällä eri tekniikalla toteutettuna. Ylhäältä lukien: vapaa konekirjonta, kuvakudos, ryijy sekä huovutus (muistaakseni...) Ei, kun se alimmainen taisi olla tilkkumaalausta (muistelee pj). pj: you´re so right! (t.miia)
Aina ei tarvitse tehdä tasomaista. Tässä hauska kuvakudostekniikalla toteutettu laatikko. Koko on semmoinen 5x7cm.
Värjätyt langat voi ripustaa rullateokseksi. Helppo ja näyttävä! (huomaa keskittynyt kuulijakunta)
Värjäyskurssien monista väreistä saa sommiteltua monenlaisia töitä. Luonnonvärithän on siitä kivoja, että niiden yhdistelemisessä on aika vaikea mennä metsään. Maarit kertoi, että Valkeakoskella sommittelua opiskellaan analysoimalla kuvia.
Esillä oli myös useita tilkkutyönä toteutettuja seinätekstiileitä ja peitteitä. Alla muutama esimerkki,
sekä muutamia käsinvärjätyistä langoista ja itse kudotuista kankaista valmistettuja vaatteita.
Tämä alla oleva tyyny oli tosi mielenkiintoinen. Ketjupistoa kun tiivistii pyörittelee kankaalle, se alkaa muodostaa hauskoja kuoppia.
Alla oleva pinta on lähis tuosta ylläolevasta putkityynystä. Nyt naiset mennään ens kesänä rannalle viettämään hidasta aikaa ja kirjomaan vallatonta! (Myös miehet tervetulleita.)
Nämä "sänkyripustukset" olivat hauskoja. Alla olevan kuvan musta suorakaiteen muotoisen tyynyn tehtävänanto oli "Kodin jumalattaren päiväuni" ja Maaritin ohje oli: "kirjo 10 000 pistoa". No huhuh, koittakaan opet samaa työpaikalla. No, viksut opiskelijat olivat palauttaessaan töitä huomauttaneet, että opettaja kai sitten laskee että niitä tosiaan on se 10 000....
Nämä värjäyskansiot ovat kokeilevan käsityöilmaisun kurssilta. Tehtävänä oli tutkia punaisten kasvien osien värjäytymistä. Kansiot olivat aivan supereita: kauniita ja huolellisia.
Alla oleva kolme kuvaa ovat lähiotoksia kansilehdistä. Oi joi!
Myös tällaisia värikarttakansioita syntyy värjäysleireille! Maaritilla on lisäksi oma 30 vuoden tarkka kirjanpito aiemmista leireistä, värjättyjen kasvien ja määrien lisäksi myös säätiedoista. Värjäystulos kun on aina erilainen. Kuulemma eniten vaikuttaa ph-arvo. Ihan samasta paikasta kerätty, samoissa vesissä kiehunutkin voi tuottaa eri värisen lopputuloksen jos värjätyn pesee lopuksi erilaisella pesuaineella. Liikaa ei siis kannata suunnitella ja sehän on koko värjäyksen viehätys - yllätyksellinen lopputulos.
Tässä alla peitto, jossa on minun silmääni tosi kivat värit. Lapussa lukee "ethän istu", mutta taisi siinä joku Pentti Linkolan synttärivieras ollut levähtänyt, kun lappua piti etsiskellä tuolin uumenista. Synttärit oli olleet edellisenä päivänä (muistaakseni....)
Sitten siirrymme alakertaan. Anne haaveilee taustalla ensi kesästä ja Johanna on ymmyrkäisenä yläkerran kokemuksista, mutta vielä täysin tietämätön että alakerrassa on viiiiiielä lisää herkkuja ja uusia juttuja. Johanna on meidän super-pj, joka tämän(kin) reissun organisoi. Kiitos!
Alla alakerran kokonaistunnelmia.
Tupsut olivat kuulemma tosihitti hiljattain. Alla muutama herkullinen työ. Liekö näitä tupsuloita peruskoulussa käytetty tähän tapaan? Muistelen, että Ilon olon ratikka -projektissa ainakin oli tuon alla olevan tapaista tiivistä tupsupintaa.
Alla olevassa kuvassa betoniverkko on päässyt arvoiseensa käyttöön.
Maarit kertoi, että kokeilevan käsityöilmaisun kursseilla kannustetaan kokeilemaan (jos sitä ei nyt nimestä tajua), mutta myös valmiista malleista saa halutessaan tehdä. Alla oleva hauska virkattu takki tuskin ohjeeseen taipuu :)
Alla olevan kuvan taustalla vasemmalla on Maaritin oma työ. Konekirjontatekniikalla toteutettu teos oli näytillä 2011 kesällä näyttelyssä Myllysaaren museossa. Maarit on pitänyt koko ajan yksityisnäyttelyitä, kannattaa tsekata aina kesän näyttelytarjontaa :)
Alla kuvassa ihastellaan ryijytekniikalla toteutettua työtä. Ryijytekniikka on kuulemma aina suosittua, koska se on melko mobiili eli liikkuu kätevästi tekijän mukana ja siinä ei kädenjäljen epätasaisuuskaan näy herkästi. Tietäähän sen, miten kädenjälki saattaa vaihdella päivästä toiseen.
Alla myös Maaritin oma työ, jossa paljon konekirjontaa ja kankaana mm. samettia. Tämäkin työ oli siellä kesän 2011 näyttelyssä.
Alla lisää Maaritin taidetta, jonka tarinaa keskittynyt yleisö kuuntelee. Se on muuten aika harvinainen näky, että joukko opettajia kuuntelee keskittyneesti hiljaa :)
Ja voe mahoton, että näistä alla olevista tuli ihan suosikkejani, uutuuden viehätystä varmaan. Kontaktivärjäystä, nääs! Miten viehättävä tapa värjätä. Kasviaines keitetään pienessä vesimäärässä, tavoitteena on mäskimäinen muhju, joka asetellaan kankaalle ja kiedotaan tiiviiseen pakettiin muoviin. Vähintään viikko odotellaan, mutta ei haittaa jos unohtuu pariksi vuodeksi. Tuloksena on alla olevaa jännää pintaa. Kahdessa ensimmäisessä alla olevista sekaan on pistetty myös rautanauloja, jotka tuottavat tummaa väriä ja "tärvelevät" kivasti kankaan. Tarkempia ohjeita kontaktivärjäykseen löytyy Maaritin Väriherkkuja -blogista.
Tämmöseen pakettiin ne värit sitten menee kontaktoitumaan. Pikkupussiin Maarit oli ottanut myös mäskiliemet talteen ja pistänyt pienen lankaerän sekaan. Mitään ei pistetä haaskuuseen.
Alla olevasta kuvasta havainnollistuu värimuutos, kun laitetaan rautanaulaa sekaan. Iso neliö on ihan samaa väritystä alunperin, mutta rautanaula lisänä väritys on ihan toinen.
Ihan pökertynyt porukka sai vielä pullakahvit viehättävässä ympäristössä, laadukkaassa seurassa. Maarit kertoili lisää kontaktivärjäyksestä ja vastaili kysymyksiimme.
Ja sitten vielä....Maaritin kasvivärjäämä turkis, josta hän teetti itselleen takin. Että kaikkea voi kasvivärjätä! Sitä Maarit meille kovasti viesti, kokeilkaa, kokeilkaa. En tiennyt esimerkiksi sitä, että talvellakin voi kasvivärjätä. Nuo kuolleen näköiset lehdet ja törröttöjät on ihan käypää kamaa. No huhhuh. Ja miksen ollut ajatellut, että huonekasvitkin voi käyttää...varokaa vaan anopinkielet ja vehkat.
Me oltiin paluumatkalla ihan sitä mieltä, että halutaan ehdottomasti värjäysleirille. Halutaan! Sitä ennen aion testata kontaktivärjäystä kotona. Pyysin jo hallin mukavaa luomumyyjää pistämään punasipulin kuorta syrjään ja onhan mulla noi anopit ikkunalaudalla....ja liköörimäskit monen vuoden takaa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti