Eläviä patsaita ja muita taitajia Vapriikissa 18.3

No huhhuh! Olipa aivan supermahtava tapahtuma menneenä viikonloppuna Vapriikissa! Elävät patsaat ja kädentaitajat, Tampereen ammattiopiston, Näpsä-käsityökoulun ja Kaarilan lukion oppilaiden upea yhteistyöprokkis elävöitti hienosti Ladyn tyyli –näyttelyn päätöspäivää. Paikalla oli myös itse Lady Ostapeck, joka tosiaan on ihan elossa oleva henkilö! Sisääntuloaula kuhisi ihmisiä, joita oli vastaanottamassa eläviä patsaita eli tyylikkäästi kammattuja ja omiin taidokkaisiin luomuksiin sonnustautuneita neitoja. Mieletön tunnelma jo heti aulassa. Epäilen, yltäisikö G-museo samaan - edes kävijämäärissä saati tarjonnassa.

Patsaat keräsivät runsaasti uteliata kyselijöitä ja kuvaajia. Alla olevassa kuvassa Tampereen ammattiopiston toisen vuosikurssin opiskelija Petra Rusasen kahvipusseista valmistama puku, joka on käsityön lukiodiplomityö. Asuun on pukeutunut myöskin toista vuotta vaatetusalaa opiskeleva Netta Anttalainen. Itseä hauskuutti erityisesti tuo helma, jota en valitettavasti saanut ihan niin hienosti kuvaan kun olisin tahtonut.

Ammattiopiston patsaiden pöyheät kampaukset ja värikkäät meikit olivat ammattiopiston hiusalan opiskelijoiden käsialaa. Ammattiopistolta osallistui yhteensä 36 opiskelijaa, joista patsaita 11 kappaletta :)

Seuraavassa kuvassa puolestaan kuviksen lukiodiplomityö "Toiset kasvot". Tekijä Kaarilan lukion Kaisa-Elina Koivisto, joka on ilmeisen hurahtanut taito- ja taideaineisiin. Kaisa-Elina oli myös elävänä patsaana esitellen valmistamaansa kevätjuhla-asua. Lisäksi hänen vanhojen päiväpukuaan esitteli tapahtumassa Mervi-Sofia Koivisto.

Kaisa-Elinan teos voisi minusta noin ulkoisten ominaisuuksiensa puolesta olla vallan mainiosti myös käsityön lukiodiplomi. Mutta lopputuotehan ei diplomeissa suinkaan ole se ainoa seikka vaan prosessi, jota selvitetään kuvin ja sanoin työn oheen liitettävässä portfoliossa. Käsityössä varmaankin käsitteellisestään ja pohditaan materiaalista kulttuuria eri näkökulmasta kuin kuviksessa...Alla vielä yksityiskohta Toiset kädet -työstä.

Iida Karhun (kuvassa alla) lukiodiplomi oli työn alla. Täytyy sanoa, että aikamoinen temppu lähteä tekemään haastavaa diplomia näytösluonteisesti museoon. En tiedä olisiko minusta samaan. Siinähän pitää näyttää keskeneräinen prosessi kaikelle kansalle ja vielä vastailla mitä moninaisimpiin (hölmöihin) kysymyksiin - ja tehdä samalla työtä, joka on todella haastava ja tiukasti arvioitu. Iidalle täydet pisteet!

Viidestä tehtävävaihtoehdosta Iida oli valinnut "Ole aktivisti" -aiheen. Tehtävä kuvataan ohjeissa seuraavasti: Tuo esiin oma äänesi julkisessa tilassa. Suunnittele ja tuo julki itsellesi ajankohtainen ja tärkeä arvo, aate tai mielipide käsityöaktivismin keinoin. Kutkuttava, mutta haastava tehtävä jonka olisin varmasti itsekin valinnut. Hirmuisesti ei viitsinyt udella, mutta tuolia kovasti muistuttava tuote/teos oli valmisteilla.

Halusin välittää tapahtuman vauhtia muillekin ja videoin hieman kehruuta. Laatu on taattua harrastelijatasoa. Kehrääjinä Johanna Husari Kaarilan lukiosta ja Näpsän Marja Mäkelä. Kehruun suhinan voi kuvitella mielessään, sillä nauhalle tallentui semmonen kohina, jotta otin sen kokonaan pois. Toika valmistaa näitä pieniä ja pieneen tilaan meneviä laitteita. Niillä kuulemma kehruu sujuu oppilailta, varsinkin nuorilta, näppärämmin kuin perinteisellä rukilla.

Työnäytösten (olisiko taitonäytös osuvampi nimi?) lisäksi esillä oli Näpsä-käsityökoululaisten valmistamia tallukoita (vai tallukkaita?). Siis ihan superjuttuja! Etäisesti muistan kuulleeni näistä, mutta nyt livenä nähtynä iski hirmuinen himo tehdä itse samanlaiset. Kalpene konverse! Näissä on tunnelmaa ja tunnetta eikä mitään hikipajojen painolastia. Taatusti eettiset ja huomattavasti ekologisemmat kuin mitkään kaupasta saatavat läpykkäät. Nämä ovat sitä paitsi taidokkaita! Haluan tallukas-kurssille!

Olga Suutarin tallukkaat

Helena Luoman tallukkaat

Lotta Matikaisen tallukat

Kaarilan lukion kässämaikka Jaana Marttila, joka on myös yhdistyksemme jäsen, kertoi että oppilaat ovat olleet innostuneesti mukana projektissa. Mitään ylimääräistä rahaa, suoritusta tai lisäpistettä ei kukaan osallistujista saa - ei myöskään ope. Mukana ollaan yhteisyyden ja ilon vuoksi, josta ammentaa arkiseen koulutyöhön. Ilo ja yhteisyys todella näkyivät. Mitään "huhhuh, kun jo väsyttää" -fiilistä ei ollut pihaustakaan ilmassa. Näyttäytyminen, jalkautuminen ja jakaminen on merkityksellistä. Osallisuus ja osallistuminen. Katsojana iloitsen, että on ihmisiä jotka haluavat ja jaksavat nähdä vaivaa, jotta minä voisin kokea ihania elämyksiä. KIITOS!