Kesäretkellä Hämeenlinnassa 7.6

Tämän vuoden kesäretki suuntasi Hämeenlinnaan. Matkanjohtaja Johannan pehmeän lempeä kuulutus toivotti hyvää matkaa neljälletoista pirteälle naiselle.

Eipä kulunut tuntiakaan, kun pikkubussimme oli parkissa ensimmäisessä kohteessamme.

Tutustuimme Wetterhoffin taloon, joka avautui viime kesänä suuren remontin jälkeen. Kertakaikkisen upea rakennus pitää sisällään erilaisia luovien alojen yrittäjiä sekä viehättävän kahvilan.

Yksi toimijoista on Kide-osuuskunta, jonka myymälä toimii talon alakerrassa. Taloa ja osuuskunnan toimintaa meille esitteli Eila Anttila. Osuuskuntaan kuuluu 11 käsityöläistä, jotka myös pyörittävät myymälää. Ja kyllä, ostoksia tehtiin.

 Alakerrasta löytyvät myös Wetterhoffin myymälän upeat, isot ja valoisat tila. Koko talo henki lämmintä käsityön ja taidon tunnelmaa.

Myymälävisiitillä tapasimme Jaana Rantasen, joka vei meidät ex tempore -turneelle värjäämöön. Se vasta olikin mielenkiintoista. Rakennus on (muistaakseni) vuonna 1920 rakennettu ja nimenomaan värjäämöksi. Alakerrasta löytyvät värjäystilat, joissa on mahdollista värjätä 4-50 kiloisia eriä. Pienet erät ovatkin värjäämön erikoisaluetta, eli kuka tahansa voi tilata haluamansa väristä lankaa, jos ei vaikka ole kaupasta onnistunut löytämään. Laadusta pitää huolen värjäämömestari Erkki Yrjölä, joka on alansa ehdotonta huippua kansainvälisestikin. Mestarilla on nyt oppipoika, joka imee itseensä mestarin arvokasta ja hiljaista tietoa.

Jos en nyt ihan väärin muista, niin Wetterhoff teettää itse villalankansa, jotta laatu olisi parasta mahdollista.

Yläkerrasta löytyivät laboratoriotilat, jossa testaillaan lankoja mm. linitestillä.

Jaana kertoi, että lankojen kuivaustilat (alla kuvassa) näyttävät 40-luvun kuvissa tismalleen samalta kuin nykyisin. Värjäämö olikin jotenkin hyvällä tavalla nostalginen paikka, josta ei olisi tehnyt mieli lähteä pois. Erityistä nostalgiaa koki Sanna, joka oli Wetterhoffilla aikanaan opiskellut. Tilat olivat kuulemma ihan kun silloin. Sanna kertoi, miten he olivat olleet koululla aamusta iltakymmeneen saakka. Muun muassa värjäämössä.

Tutustuimme vielä yläkerran tiloihin, jossa on esillä mm. Frederika Wetterhoffin huonekaluja. Sitten suuntasimme lounaalle, kukin valitsemaansa kohteeseen.

Seuraava etappi oli Metsänkylän navetta, jossa meitä kierrätti Erika Honkanen. Paikka on toiminut kahdeksan vuotta ja siitä on tullut aikamoinen entisöijän aarreaitta.

Ylläoleva navettarakennus on entisöijä-remontoijan unelma, josta löytyy jos jonkin sorttista vanhaa ovea, luukkua ja lankkua. Vanha tarkoittaa aikaa reilusti ennen viiskytlukua. Erika kertoi, että esimerkiksi rintamiestalot ovat Metsänkylälle uusia.

 Mutta jotakin omituista löytyi navetan takaosasta. Vanhoja lankoja vai mitä ihmettä??

Pieni vihje pilkisti navetan oviaukosta.

Jotakin pitkäkauloja?!

Hiukset hulmuten ottamaan selvää!

No kyllähän me se oikeesti jo tiedettiin, että kyse on alpakoista. Tyypit olivat vastakerittyjä ja näyttivät siltä, että niillä olisi karvahattu päässä. Erittäin hassun näköisiä otuksia. Keritsijä oli tullut ihan Australiasta asti. Tällä ammattilaisella meni kuulemma vartti per alpakka.

Vaikka alpakat olivat hassuja, niin vähintääkin yhtä hassun näköinen on alpakan kuvaaja.

Tätä oli juhlistettava piknikillä. Suuntasimme Aulangon joutsenlammelle. Cin, cin!

Kävimme vielä Aimokoulun kässän ja kuviksen päättötyönäyttelyssä galleria Arxissa.

Ja sitten....kun sitä aikaa ihme kyllä vielä jäi (vai oliko tää piilomatkasuunnitelmassa?)...poikkesimme paluumatkalla Iittalan ihmemaahan. Siitä ei ole dokumenttia, koska kuvaaja alkoi olla jo hieman uupunut. Ne alpakat veivät kaiken energian. Lopuksi vielä luokkakuva matkalaisista, jonka ystävällinen linjurikuskimme otti. Että semmonen reissu tällä kertaa!

Porinat 17.4. Moision koululla

Tuttuun, perinteiseen tapaan tekstiiliopettajat porisivat asian ja oppiaineksen äärellä. Tänä keväänä kevätporinat pidettiin Moision koululla, Ylöjärvellä. Sää oli kirpeän ja viimaisen lokakuinen, mutta sisätiloihin tultua mieli oitis valaistui. Kiitos, Kirsi ja Inna sekä Miia, emännöinnistä!

Aluksi puheenjohtajamme Johanna toivotteli tervetulleeksi ja kertoili lyhyesti laivaseminaarikuulumiset. Porinan kätevyysosiossa värkättiin vanhasta uutta. Syyspäiviltä oli jäänyt runsaasti tähteeksi erilaista sälää korujen tekemiseen tai tuunaamiseen. Siitäpä sitten vain hommiin:

Aikansa pöytää ympäri kuljettuaan porukka alkoi saada inspiraation hännästä kiinni ja upeita aikaansaannoksia syntyikin:

Ja sitten juotiin kahvit. Emännille kiitos jälleen kerran niin herkullisista houkutuksista!

(PS: Täällä on nyt puikoissa ihan tuore Bloggerin käyttäjä, Tiinap, jolla on ollut mutka poikineen matkassa. Nyt esim. en osaa ottaa tuota alleviivausta pois, joten suokeepa anteeks.) (mää korjasin sen, u-alleviivaus oli varmaan kuvista johtuen painautunut päälle. t. Miia)

Taito-viikko 10.-14.4

Taito -viikolla 10.-14.4. tapahtuu. Esimerkiksi käsityökeskukset järjestävät avoimia pajoja, joissa pääsee tekemään tilkkumattoa vanhan kengänkorkotekniikan mukaan. Täytyy tunnustaa, että en ole kuullutkaan moisesta, mutta näyttää kiinnostavalta. Saiskohan ittestään sen verran irti, että käpsehtelisi Verkarantaan keskiviikkona testailemaan. Muiden keskusten pajat ynnä muut Taito-viikon tapahtumat täältä.

7-9 -vuotiaiden huopalintuja

Taito-viikon aivan ehdottoman suositeltava käyntikohde on Rullassa vielä 22.4 asti oleva Näpsän "Ilma, lento, keveys" -näyttely, josta yllä oleva kuvakin. Mielettömän hienoja töitä ja loistava esimerkki siitä, miten teemojen kautta saa enemmän irti. Myös monimateriaalisuus ja monitekniikkaisuus (onkohan tollasta sanaa?) viehätti itseäni. Hymyn huulille saivat esimerkiksi nämä 9-10 -vuotiaiden keijut. Ihan loistava lähestymistapa keijuihin. Grrrrl!

Rullan superpäivä on Taitojen nimpparina lauantaina. Silloin kootaan Lempivaatenäyttelyä ja vietetään Design-päivää. Onkos se muuten niin, että tamperelainen sanos että tairon päivä?

Vaikka Taito-viikko onkin Taito ry:n lanseeraama tapahtuma, sitä vietetään toki esimerkiksi peruskoulujen käsityötunneilla. Tunnelmaan voi virittäytyä myös kuuntelemalla mitä aiheesta jutustellaan ihka uudessa Taitoradiossa. (vai rariossa??)

Mitähän taironnäytettä sitä ite tälle viikolle keksisi...kesken on laukku ja suunnitelmissa paitaa, mekkoa, legginsejä, liivi, toinen laukku.....

Ensi viikolla tehrään on sitten kaikkien tairoille käyttöä, kun ti 17.4 tehdään kierrätysmatskuista koruja ja koristeita porinoissa. Yritän muistaa kameran matkaan niin saadaan tänne jotain meiränkin tekemiä näytille.

Eläviä patsaita ja muita taitajia Vapriikissa 18.3

No huhhuh! Olipa aivan supermahtava tapahtuma menneenä viikonloppuna Vapriikissa! Elävät patsaat ja kädentaitajat, Tampereen ammattiopiston, Näpsä-käsityökoulun ja Kaarilan lukion oppilaiden upea yhteistyöprokkis elävöitti hienosti Ladyn tyyli –näyttelyn päätöspäivää. Paikalla oli myös itse Lady Ostapeck, joka tosiaan on ihan elossa oleva henkilö! Sisääntuloaula kuhisi ihmisiä, joita oli vastaanottamassa eläviä patsaita eli tyylikkäästi kammattuja ja omiin taidokkaisiin luomuksiin sonnustautuneita neitoja. Mieletön tunnelma jo heti aulassa. Epäilen, yltäisikö G-museo samaan - edes kävijämäärissä saati tarjonnassa.

Patsaat keräsivät runsaasti uteliata kyselijöitä ja kuvaajia. Alla olevassa kuvassa Tampereen ammattiopiston toisen vuosikurssin opiskelija Petra Rusasen kahvipusseista valmistama puku, joka on käsityön lukiodiplomityö. Asuun on pukeutunut myöskin toista vuotta vaatetusalaa opiskeleva Netta Anttalainen. Itseä hauskuutti erityisesti tuo helma, jota en valitettavasti saanut ihan niin hienosti kuvaan kun olisin tahtonut.

Ammattiopiston patsaiden pöyheät kampaukset ja värikkäät meikit olivat ammattiopiston hiusalan opiskelijoiden käsialaa. Ammattiopistolta osallistui yhteensä 36 opiskelijaa, joista patsaita 11 kappaletta :)

Seuraavassa kuvassa puolestaan kuviksen lukiodiplomityö "Toiset kasvot". Tekijä Kaarilan lukion Kaisa-Elina Koivisto, joka on ilmeisen hurahtanut taito- ja taideaineisiin. Kaisa-Elina oli myös elävänä patsaana esitellen valmistamaansa kevätjuhla-asua. Lisäksi hänen vanhojen päiväpukuaan esitteli tapahtumassa Mervi-Sofia Koivisto.

Kaisa-Elinan teos voisi minusta noin ulkoisten ominaisuuksiensa puolesta olla vallan mainiosti myös käsityön lukiodiplomi. Mutta lopputuotehan ei diplomeissa suinkaan ole se ainoa seikka vaan prosessi, jota selvitetään kuvin ja sanoin työn oheen liitettävässä portfoliossa. Käsityössä varmaankin käsitteellisestään ja pohditaan materiaalista kulttuuria eri näkökulmasta kuin kuviksessa...Alla vielä yksityiskohta Toiset kädet -työstä.

Iida Karhun (kuvassa alla) lukiodiplomi oli työn alla. Täytyy sanoa, että aikamoinen temppu lähteä tekemään haastavaa diplomia näytösluonteisesti museoon. En tiedä olisiko minusta samaan. Siinähän pitää näyttää keskeneräinen prosessi kaikelle kansalle ja vielä vastailla mitä moninaisimpiin (hölmöihin) kysymyksiin - ja tehdä samalla työtä, joka on todella haastava ja tiukasti arvioitu. Iidalle täydet pisteet!

Viidestä tehtävävaihtoehdosta Iida oli valinnut "Ole aktivisti" -aiheen. Tehtävä kuvataan ohjeissa seuraavasti: Tuo esiin oma äänesi julkisessa tilassa. Suunnittele ja tuo julki itsellesi ajankohtainen ja tärkeä arvo, aate tai mielipide käsityöaktivismin keinoin. Kutkuttava, mutta haastava tehtävä jonka olisin varmasti itsekin valinnut. Hirmuisesti ei viitsinyt udella, mutta tuolia kovasti muistuttava tuote/teos oli valmisteilla.

Halusin välittää tapahtuman vauhtia muillekin ja videoin hieman kehruuta. Laatu on taattua harrastelijatasoa. Kehrääjinä Johanna Husari Kaarilan lukiosta ja Näpsän Marja Mäkelä. Kehruun suhinan voi kuvitella mielessään, sillä nauhalle tallentui semmonen kohina, jotta otin sen kokonaan pois. Toika valmistaa näitä pieniä ja pieneen tilaan meneviä laitteita. Niillä kuulemma kehruu sujuu oppilailta, varsinkin nuorilta, näppärämmin kuin perinteisellä rukilla.

Työnäytösten (olisiko taitonäytös osuvampi nimi?) lisäksi esillä oli Näpsä-käsityökoululaisten valmistamia tallukoita (vai tallukkaita?). Siis ihan superjuttuja! Etäisesti muistan kuulleeni näistä, mutta nyt livenä nähtynä iski hirmuinen himo tehdä itse samanlaiset. Kalpene konverse! Näissä on tunnelmaa ja tunnetta eikä mitään hikipajojen painolastia. Taatusti eettiset ja huomattavasti ekologisemmat kuin mitkään kaupasta saatavat läpykkäät. Nämä ovat sitä paitsi taidokkaita! Haluan tallukas-kurssille!

Olga Suutarin tallukkaat

Helena Luoman tallukkaat

Lotta Matikaisen tallukat

Kaarilan lukion kässämaikka Jaana Marttila, joka on myös yhdistyksemme jäsen, kertoi että oppilaat ovat olleet innostuneesti mukana projektissa. Mitään ylimääräistä rahaa, suoritusta tai lisäpistettä ei kukaan osallistujista saa - ei myöskään ope. Mukana ollaan yhteisyyden ja ilon vuoksi, josta ammentaa arkiseen koulutyöhön. Ilo ja yhteisyys todella näkyivät. Mitään "huhhuh, kun jo väsyttää" -fiilistä ei ollut pihaustakaan ilmassa. Näyttäytyminen, jalkautuminen ja jakaminen on merkityksellistä. Osallisuus ja osallistuminen. Katsojana iloitsen, että on ihmisiä jotka haluavat ja jaksavat nähdä vaivaa, jotta minä voisin kokea ihania elämyksiä. KIITOS!

Kässyopet hiihtolomalla

Tampereen opet hiihtolomailivat viime viikolla. Me, Johanna, Tiina P. ja Miia, matkailimme kotikaupungissa. Käväisimme Verkarannassa katsomassa Pirkanmaalaista käsityökatselmusta. Näyttely juhlistaa 100-vuotiasta Taito Pirkanmaa ry:tä. Onnea!

Taisimme tosin onnistua tutkailemaan näyttelyä hieman "käväisyä" pidempään. Kuten näyttelymainoksessa luvattiin, esillä oli monenlaista käsityötä. Korutaidetta, tilkkutöitä, pitsiä, vaatteita, asusteita, huovusta, puutöitä, keramiikkaa, kankaanpainantaa...

Kyse oli aika pitkälti myös myyntinäyttelystä ja monia töitä saattoi ostaa Verkarannan myymälästä. Emme tainneet ostaa mitään, mutta ei se mikään kannanotto ollut. Hiihtolomalainen keskittyy mieluusti materiaalihankintoihin, kuten Tiina joka saapui paikalle uunituoreiden lankahankintojen kanssa. Lahjuksia oli luvassa joillekin onnellisille.

Rankka näyttelykeikka pakotti kaffelle. Aika ovelia ovat kahvittelijoiden ilmeet, mutta se ei johtunut tarjoomuksista vaan kuvaajasta, jonka "järkkäri" oli himpsun hidas.

Taisimme sivuta tuntijakoakin, mutta onneksi ymmärsimme, että nyt kannattaa keskittyä lomatunnelmien luontiin. Ideoimme mm. yhdistyksen kesälomakohteita. Yhdessä suunnittelu on kivaa, ideat ruokkivat toisiaan. Kaikenalaista oli ilmassa. Nähtäväksi jää, miten ideamme konkretisoituvat.

Kahvin jälkeen Johanna suuntasi aivan yllättäen kangaskauppaan. Meriseminaarilaiset tulevat näkemään uuden, upean klänningin. Miia puolestaan aikoi saada talvitakkinsa valmiiksi ennen kevättä, joka on jo ihan käsillä. Nautitaan ihanasta valosta ja lintujen innokkaasta sirkutuksesta!

PS. Seuraavat porinat on 17.4. Ylöjärvellä. Ohjelmassa kierrätysmatskuilla ilmaisua. Syyspäivien Lounge-pajan matskuja kun vielä riittää. Tarkempaa infoa piakkoin jäsenkirjeessä.

Valta vaihtui

Heli Haakana luovutti puheenjohtajan nuijan Tampereen Seudun Tekstiiliopettajat Ry:n vuosikokouksessa 7. helmikuuta Johanna Yli-Muilulle. Ehkä hieman haikein mielin, mutta helpottuneena Heli totesi kuluneen kolmivuotisen puheenjohtajuuskautensa olleen antoisa, mutta työntäyteinen - onhan takana menestyksellisesti hoidetut syyspäivät ja siinä "sivussa" myös projekti nimeltä perheenlisäys. Yhdistyksen nimissä toivotame kaikki Helille perheineen hyvää jatkoa sekä menestystä mahdollisen oman yrityksen perustamistoimissa!

Vuosikokouksessa paikalla oli pienehkö, mutta sitäkin edustavampi joukko yhdistyksemme jäseniä, joista monet olivat joko nykyisiä tai aiempia hallituslaisia. Uuteen hallitukseen valittiin jäseniksi Miia Collanus ja Tarja Jussila (jatkavat edellisen kaksivuotiskautensa jälkeen) sekä Paula Kivimäki, Anne Lintula, Terhi Mykkänen, Tiina Pietikäinen ja Raija Varhi. Hallituksessa jatkaa edelleen nyös Sanna Nykänen.

Vuosikokouksessa oli tarjolla kokoustamisen ja kahvittelun lisäksi myös tekemistä käsille. Talven mittaan suureen suosioon on noussut ns. tunisialainen virkkaus eli koukkuaminen kaksipäisellä virkkuukoukulla ja sitäpä mekin tarjosimme kokousvieraille kokeiltavaksi. Sinäkin, hyvä bloginlukija, voit testata tekniikkaa ohjeilla, jotka löytyvät tätä linkkiä napsauttamalla. Ohjeita lapasiin ynnä muihin koukuttuihin töihin löydät esimerkiksi Kauhanvan Kangas-Aitan sivulta, täältä ja täältä. Yllä oleva kuva on koukkuvalmistaja Cloverin.

Uusi hallitus ehti jo pitää järjestäytymiskokouksensa ja tehtävät sekä vastuut jakautuvat seuraavasti:

• puheenjohtaja Johanna Yli-Muilu
• varapuheenjohtaja Anne Lintula (vastaa myös muistamisista)
• sihteeri Sanna Nykänen
• jäsenrekisterinhoitaja Tiina Pietikäinen
• taloudenhoitaja Terhi Mykkänen
• senioriyhteysvastaava Raija Varhi
• arkistonhoitaja Tarja Jussila
• emäntä Miia Collanus
• varaemäntä Paula Kivimäki

Uutta ja vanhaa hallitusta vaihtokokoustamassa ravintola Comossa

Tervetuloa vuosikokoukseen 7.2

Kyllä aika menee nopsasti. Pian on taas vuosikokouksen aika. Tervetuloa ti 7.2 klo 17.00, paikka on OAJ:n toimistossa Otavalankatu 9A. Kuten kuvasta näkyy, saimme kutsukirjeet kuoriin ja ne lienevät viimeistään perjantaina jokaisen postiluukussa.

Hallituksen assembly line oli tehokas

Vuosikokouksen ohjelma on normien mukainen. Käymme läpi kulunutta vuotta, valitsemme uutta porukkaa hallitukseen ja käsittelemme tulevan toimintakauden suunnitelmaa. Suunnitteilla on monta kivaa juttua ja ehdottaa voi pitkin vuottakin. Hyviä idiksiä kannattaa aina esittää!

Normaalit tarjoilut ja myös käsillä tekemistä, joka mitä todennäköisemmin on tunisialaista virkkausta. Ja sokerina pohjalla, arpajaiset joissa arvat on ihan ilmaasia! Siis todellakin kannattaa saapua paikalle!

Ennen vuosikokousta on mahdollista hankkia kätevästi ja edullisesti kankaat koululle. Lintulan Anne on organiseerannut reissun Toijalan Tekstiilipalveluun tiistaina 24.1. klo 16-18. Ilmoittaudu Annelle viim. su 22.1
Vuoden 2012 kunniaksi yhdistyksen säännöt siirtyivät digiaikaan ja löytyvät nyt täältä blogistakin, yläpalkkiin katse, siellä on linkki.